-- tarinoita omalta tieltäni, toisinaan myös aikamatkoja --



perjantai 16. maaliskuuta 2012

Harmaja on kaunista

__________________________________________________________________________________











                      ONNELLINEN ILTA

                      On taivas himmentynyt hentoon sineen,
                      ja sinenevät varjot hankien,
                      mut vielä hohtaa katu luminen
                      heleine lyhtyineen ja unelmineen.
                      Ma kuljen keveästi kotiinpäin,
                      kun hämyyn värähtelee ensi tähti.
                      Pois kaikki tuska povestani lähti,
                      ja ilman syytä autuaaksi jäin.
                      Vain lumen rauha, sinen kuulakkuus,
                      vain tähden jälkeen vieno tähti uus,
                      vain tieto: huoneessani lämpimässä
                      hymyilee ruusu yksin hämärässä,
                      hymyilee ruusu lehdin hehkuvin.
                      Yön sini, ruusu! Mitä toivoisin?
 
                      ~Saima Harmaja, 20.1.1933~






Harmajasta ovat innoittuneet muutkin:



Youtubesta löytyy kenties vielä parempiakin Harmajan kappaleita, valitsin tämän tyylikkään vilimin vuoksi. En ole vielä kuunnellut yhtään levyä kokonaisuudessaan, mutta aion kyllä tutustua tarkemmin...

J.K. Ostin muuten uudet housut, ne on ohutta harmaata vakosamettia! Siitä tuo NoaNoan kuvastokin. Yritän kyllä vähän värittyä kesää kohti... Sitten myöhemmin.


4 kommenttia:

  1. En tiedä kuka olet ja mistä tulet,ensi kertaa blogissasi vierailen.Saima Harmajan runo oli herkän kaunis...pidin siitä,kuin myös mus.valinnastasi.

    Molemmat;runot ja musiikki ovat sydäntäni liki.
    Kiitos tästä annista!

    VastaaPoista
  2. Hei Pirita! Mukavaa että pidit ja kiitos kun vierailit ja jätit terveisiä!

    Tervetuloa toistekin.

    VastaaPoista
  3. J-P on n i i n cool. niin on Annakin.

    VastaaPoista