Huomenna se taas on: Perjantai! Viikko meni nopeasti ja töissä on ollut kivaa, mutta odotan jo uutta viikonloppureissua Turkuun Pausku-siskon, Tatun ja koko mun jengin huudeille. Viime viikonloppuna minä sain syyspiristyskukkia ja kukkien tuoja paljon pisteitä. Kimpun gerberat, vaahteranlehdet, clinicin kylkiäismeikkipussi, kotihousuni ja Mari-Annan antama syysneule ovat keltaisia. You know how I feel.
Kävelin tietä pitkin kahden ystävän kanssa - aurinko laski - tunsin melankolisen piston itsessäni - äkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi
Pysähdyin, nojasin kaidetta vasten, kuolemanväsyneenä - katselin loimottavia pilviä jotka roikkuivat verenkarvaisina ja miekan lailla sinimustan vuonon ja kaupungin yllä -
Ystäväni loittonivat - seisoin siellä vavisten kauhusta - ja tunsin kovaäänisen, päättymättömän huudon puhkaisevan luonnon ympärilläni
Grafiikka iski öljyväritöitä lujempaa, oli ihan suoraa huutoa. Valkkasin kuviin romanttisimpia töitä, sama nainen tuntuu seikkailevan jokaisessa... Söpöä.
Näyttelytunnelmat tiivistävät oivasti viimeaikaiset kokemukset: Elämä.
Tanssi. Huuto. Munkki. Töissä joku toi itseleipomiaan hillomunkkeja
kahvihuoneeseen.
Parempi kamera jäi hankkimatta, tsori, puhelimen kuvilla mennään...
Viikonloppuna oli ihanan lämmin syyskesä, tänään syksyn ensimmäinen villakangastakkipäivä. Pakkailen matkalaukkuun Kuopion talviolosuhteisiin soveltuvia villapaitoja ja kumppareita. Tiedossa on elämäni eka reissu kalakukkokaupunkiin, onneksi on hyvää matkaseuraa ja Mari vastaanottamassa. Kaikki on vain elämää, TV:ssäkin. Tässä aloitusjaksossa kuulematta jäänyt, mutta kaipailtu siipibiisi Veskun esittämänä:
No nyt on sitten se "syssymmällä". Kuulkaa, kuukaudessa on ennättänyt tapahtua vaikka mitä juttuja! Pitkiä ravintolailtoja ja viinilasillisia, kuoromusiikkia, automatkoja, akvarelleja, ystävyyttä, läheisyyttä ja kuljeskelua. On ollut myös hitaasti eteneviä töitä ja liian pitkiä iltoja, huono tukkapäivä, opiskelijaruokala ja oikuttelevat älypuhelimet. Sumuista ja aurinkoista sopivassa suhteessa! On oiva olo ja paljon ihanaa syysaikaa jäljellä. Sen kunniaksi vieläkin hieman Tovea (jospa se syystuuli ei sentään kesän muistoja veisi):
Työt ei tekemällä lopu, vaan huomisen huolta ei minulla, ei!
Ajoittain arki on kuin tanssia. Vedän vapaalla tyylillä, vaikka välillä askelkuviot auttaisivat.
Emma-ystävä opetti minulle hieman lindy-hoppia, siitä sain kiksit! Pistimme jalalla koreasti oopperatalon puiston Lindy in the park -kesätansseissa. Myös Karkkiksen talotansseissa pääsin vähän pyörähtelemään. Tätä lisää!
Iloa iltaanne! Minä lähden sydäntäni tanssittamaan.
Hellettä! Heitin
talviturkin vasta viikonloppuna, mutta otin vahingon takaisin
uiskentelemalla kolmena perättäisenä päivänä. Pulipuli.
Tänään otin työpuhelimen
mukaan kotimatkalle, koska halusin tallettaa juuri parhaimmillaan
kukoistavat ruusut. Tässäpä kukkia itse kullekin, mutta erityisesti
kesän hääpareille, Pikku-Elmerille ja Toipilas-Mari-Annalle!
Pahoittelen, että puolessa kuvista on taustalla sama Helsingin Kaupunginpuutarhan kasvihuone, mutta minkäs teet, kun etenin siihen suuntaan enkä raaski karsia...
Tilanteeseen sopivaa söpismusaa, omistettu söpispariskunnille P&M, J&I, D&S.
Oli mukava viikonloppu. Enimmäkseen olen puuhaillut itsekseni: laittanut kämppää kuntoon, hankkinut muistamisia kesän juhlijoille, laitellut ruokaa ja sen sellaista. Aamulla olin messussa, hetki sitten kotiuduin ihanan ex-kämppikseni Konstan vetämältä irrottelutanssitunnilta. Jee! Pitkästä aikaa liikuntaa ja kunnon venyttelyt päälle. Nyt on sopivan raukea olo lopetella tämä sunnuntai ja mennä varhain vällyjen väliin.
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin,
sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi.
Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu.
Uskollinen pokkarini sanoi sopimuksen irti viime kuussa, nyyh! Kamera on ollut ostoslistalla siitä lähtien, mutta havittelen nyt vähän aiempaa räpsyä tasokkaampaa vehjettä, enkä siksi ole vielä saanut ostosta aikaiseksi. Hintavertailut ovat käynnissä. En tähtää järjestelmäkameraan. Sellainen olisi hieno, mutta arvostan myös helppoutta. En kumminkaan opettelisi kaikkia hienouksia, joita oikealla järkkärillä voisi tehdä...
Elämä jatkuu kesäiseen malliin. Töissä on töitä, kotona on kämppiksiä ja vapaa-ajalla vierailuja. Viime viikonloppuna kävin elämäni ensimmäistä kertaa Porvoossa. Sinne puksuteltiin saaristoalus J.L. Runebergilla, jonka lounaslohikeitossa oli tuoretta tilliä, niin kuin pitääkin. Brunbergin suklaakauppaan oli pitkä jono, joten jätimme sen väliin. Onneksi kirkon kupeessa oli myös hurmaava pieni suklaakauppa, josta sai suussasulavia valkosuklaatryffeleitä! Istuimme tunnin joen rannalla tiputtelemassa pikkukiviä.
Materialistinen puoleni laulaa lambadaa, koska olen tehnyt niin kivoja pikku hankintoja: Emalisen saippuatelineen Helsingin kaupunginmuseolta, uutta hoitoainetta Lushilta (pusero tuoksuu vieläkin lushiselta kauppareissun jälkeen), Marimekon jakun kirppikseltä Porvoosta, kirsikoita eilen avatusta rannan vanhasta kauppahallista... Fuksian orkidean! Se on silmieni ilo. Pidän ehkä eniten valkoisista orkideoista, mutta koska Turun kotona on jo valkoisia, otin vähän väriä. Oho, tästä tulikin ostoslista...
Tänään sain postissa kaksi ihanaa kutsukorttia. Toisessa on vaaleansinisellä pohjalla lenteleviä pikku sudenkorentoja ja suloisen pikkupojan ilmeilevä naama. Toisessa oli kahvikerman värisellä helmiäispohjalla naisen ja miehen etunimet.
Koska kameraa ei ole, saatte tyytyä Saksan matkan rippeisiin.
Suomessa on ollut jo hyvän tovin niin kesäistä, etteivät kirsikat enää täälläkään kuki... Hyvä, nyt on kirsikoiden syömisen aika. Syreenit tuoksuvat vielä varjoisimmilla paikoilla. Katsotaan, olisiko jo ensi kerralla tarjota ajankohtaisempaa kuvamateriaalia. Nyt hipsterimusaa:
.jpg)
