Omenankukkia

Voi miten kauniita omenankukat ovat tänä vuonna! 

Ja katso! Yksi on nupullaan. 

Lyön vetoa että kukkiessaan 

se on niistä kaikista kaunein.

~Fa Su'a mukaillen~

Kesää

Turussa alkoi kesä. Olen nuuhkinut tuomia ja ostanut kesäkynttilöitä. Kesätyöt alkavat piakkoin, mutta sitä ennen ehdin vielä toteuttaa kesäsuunnitelmia, joista seuraava kesäinen laulukin kertoo. Kesä kesä kesä! 

Retki Janakkalassa

Minulla on kaksi kummityttöä, kuusivuotias Taru ja Inka, joka ei ole vielä yhtään vuotta. Emme tapaa tarpeeksi usein, mutta ajattelen heitä joka päivä. Viime viikolla kyläilin pikkuisen Inkan perheen luona, ja vaikka yritänkin olla tekemättä blogista perhealbmia, lisään pari kuvaa muksuista. Heillä on tiukka ote niihin asioihin, jotka ovat elämässä tärkeimpiä (mm. rakkaimpiinsa ja ruokaan). Siitä sietää ottaa oppia. Joka kävelyretki on seikkailu. Lapsellista päivää itse kullekin!

Onpas vihreää! 

Minuva pelottaa.

Möökö, tämä on minun koti, mene sinä ommaan kottiin.

Anna, sinä saat tämän kukan.

Minä HALUAN kylpyyn!

Bbbrrrrrllll!

Kevätsade

 

 

 

Iltakävely jokirannassa. Pöllyäviä kasveja. Allergian aiheuttajia. Painostava ilma. Ja sitten... sade.

(Kuunnelkaa myös lempparini Summer saman elokuvan soundtrackilta.

Musiikki on sikäli hyvää, että pitäisi joskus katsoa itse elokuvakin.)

 

Remontin jaloista

Mainitsin asunnossani pauhaavasta putkiremontista pari kuukautta sitten, kun sitä aloiteltiin. Nyt aletaan olla loppusuoralla, toista wc:tä voi jo käyttää ja perjantaina keittiön uuni asennettiin takaisin. On riemuvoitto, kun ei tarvitse enää syödä kotona vain mikron ja vedenkeittimen voimin valmistettavaa ruokaa, siis käytännössä puuroa ja nuudeleita ynnä erilaisia sikakalliita valmisannoksia. Tänään laitoin uuniin lohta ja keitin perunaa ja parsakaalia. Tuntui ylelliseltä, vaikka keittiö oli täynnä remonttipölyä ja keskellä lattiaa makasivat rinnatusten risa amme, vanha wc-istuin ja sekalainen sarja työkaluja.

Lupsakka remonttiväki on osaltaan tehnyt tästä kaaoksesta helpompaa. Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja piristäneet meidän kolmen sulottaren elämää silloinkin, kun kömmimme huoneistamme aamu-unisina sellaisiin kellonaikoihin, jolloin työtä tekeväisten ja raskautettujen työpäivä on jo puolessa. Meille jätettyjä terveisiä:

Ohi on, ohi on!

Tämä farssimme pian ohi on...

III b: Kankaisten kartanossa

Kartano on käsittääkseni jäänyt melkolailla siihen asuunsa, jossa se oli viimeisen asukin sieltä lähtiessä. Nyt on siis kyseessä todellinen aikamatka, sisustuksessa näkyy merkkejä monista kartanon läpikäymistä vaiheista. Kuvat on otettu lähinnä toisesta kerroksesta, parhaillaan on käynnissä alimman kerroksen kunnostus.

Tämä kaveri haavoittui sisällissodassa.

Kaiken tämän kartanoromantiikan lopuksi on hyvä kuunella pieni pätkä Munkkiniemen kreivin räytymistä. Onneksi tarinassa on onnellinen loppu:

III a: Kankaisten kartanolla

Kuten huomaatte, otin Kankaisten kartanolla takaisin Saaressa tapahtuneen vahingon ja kuvia tuli niin paljon, etten oikein tiedä kuinka niiden kanssa menettelisin. Päädyin kaksiosaisuuteen: ensimmäisessä osassa ollaan "Kankaisten kartanolla", siis liikutaan kartanon pihapiirissä, toisessa mennään sisälle kartanoon.

Kankaisista löytyi näpsäkästi seuraava Elävän arkiston filmi esittelyksi, valitettavasti en saanut kuvaa tähän:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kankaisten_kartano_27026.html#media=27034

Voisin jo hieman vanhentuneeseen klippiin lisätä, että Kankaisten tulevaa käyttöä mietiskellään edelleen. Oppaan mukaan viimeisin suunnitelma olisi tehdä kartanosta eräänlainen vapaa museo, tila, jossa vieraat saisivat paitsi katsella, myös koskea: istua tuoleille, pysähtyä selailemaan kirjaston kirjoja tai kurkistaa kaappiin. Yleensä viettää aikaansa. Minusta idea on mahtava, toivottavasti se joskus toteutuu.