Tämä juhannus oli sikäli erikoinen, etten viettänyt sitä maalla perheen kanssa kuten yleensä, vaan kesäkämpillä. Hyvän ystävän kanssa teimme tuntien kävelyitä ympäri kaupunkia ja näimme suomalaisen keskikesän kauniita ja rumia puolia. Rumempi puoli tiivistyi tänäkin vuonna juhannustilastoihin. Tänne laitan kuvia kukkaisesta juhannuksesta sekä muutaman kanssamatkaajan aforismin, jotka kävelyllä bongasin.
Sitten viime päivittelyn olen muuttanut uuteen kesäasuntoon, aloittanut uudessa harjoittelupaikassa ja tutustunut näissä merkeissä moniin uusiin ihmisiin. Lisäksi olen juhlinut, onnea vielä kerran Lotta ja Mari-Anna!
Kuluneilta parilta viikolta olisi paljonkin kerrottavaa, mutta taidan näin sunnuntai-iltapäivänä vain fiilistellä. Ystäväni lomaili luonani, joten teimme helsinkikesäasioita: ostimme kirsikoita, syljimme niiden kiviä kilpaa Suomenlinnan kalliolta, kävimme humppamassa, piipahdimme Korkeasaaressa, kuljeskelimme rannalla jäätelöinemme, puimme hepeniä sekä kuuntelimme Stingiä aidan takaa. Lämmin sää, kukinta-aika ja loma (vieraankin loma lasketaan) antoivat viikolle suorastaan ulkomaanmatkan tunnelmaa.
Olen vieläkin melko stingeissä. Ehkä jollain tasolla näin turkulaisena Helsingissä samaistun englishmaniin New Yorkissa. Nyt on huh-huh -olo. Hieno alkukesä, mutta hienoudetkin vaativat veronsa. Tunnelma tiivistyi, kun kävelin kaatosateessa kirkosta kotiin. On and on the rain will say how fragile we are. Tänään on lepopäivä. Alla katkelmia tähänastisesta.
