Kevätkävely

Kesäaikaan siirtymiseni alkoi hienosti, kun unohdin kellojen kääntämisen ja kiirehtimisestä huolimatta myöhästyin kirkosta. Otin vahingon takaisin viettämällä ystävän kanssa leppoisan iltapäivän keväänaloituskävelyretken merkeissä. 

Reittimme kulki Turun tuomiokirkkosillalta joen itärantaa förille, jolla liikennöimme länsirannalle. Siellä kipusimme Kakolanmäelle. Vaikuttavan jyhkeitä rakennuksia, toivottavasti niille keksitään jotain järkikäyttöä, joka sallisi hienon rakennusympäristön säilymisen. Huomasin ensimmäistä kertaa rinteellä kasvavan hedelmätarhan. Varsin kärsineitä runkoja, mutta jaksavat varmaankin vielä kukkia kunhan kevät ehtii pidemmälle. Pitää mennä silloin uudestaan, kameran kanssa tietysti. Föreilimme jälleen itärannalle ja sukkuloimme Martin halki Luostarinkadulle, jossa pistäydyimme teekupposella. Sieltä Vartiovuorenmäen kautta lähtöpisteeseen. 

Hieno sunnuntaipäivä.

__________________________________________________________________________________

OSA I: Uhkaava alku

OSA II: Kiehtova Kakola

OSA III: Teetä tunnelmallisesti

Ja vielä kevätbiisi: http://www.youtube.com/watch?v=U6tV11acSRk 

Huolta huomisesta

Eikö ärsytäkin, jos kiinnostaviin paikkoihin on 

"Pääsy kielletty"?

Koska Museoviraston määrärahoja on merkittävästi leikattu, monia kansallisesti tärkeitä museokohteita joudutaan sulkemaan. Tämä ei ole mikään tuore uutinen, mutta museoväen, monenlaisten paikallisten toimijoiden ja museonystävien huoli on yhä ajankohtainen. Se heijastui myös eilisessä Museot, perinnekasvit ja museopuutarhat -seminaarissa käytyihin keskusteluihin (olin opintojen vuoksi paikalla, kuunteluoppilaana). Koska museot ovat mielestäni tärkeitä, sivuan asiaa täälläkin, tietoiskumaisesti.

Suljettavia kohteita ovat Museoviraston Internet-sivujen mukaan (http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5662):

- Kotkaniemi (Presidentti Svinhufvudin koti)

- Kuusiston kartano

- Paikkarin torppa

- Pukkilan kartano

- Yli-Lauroselan talomuseo

- Suomenlinna-museo

- Alikartano (suljettu korjaustöiden vuoksi)

- Urajärven kartanomuseo (suljettu korjaustöiden vuoksi)

- Anjalan kartano (suljettu jo aiemmin säästösyistä).

Museovirastoon kohdistetut leikkaukset oikeuttavat kysymään, mikä on arvokasta ja päätöksenteossa painavaa. Ainoastaanko hetkellinen taloudellinen hyöty? Koska nykyisessä taloustilanteessa kellään ei ole paljoa rahaa, on mietittävä tarkkaan, mihin halutaan panostaa.

Kansainvälinen museoneuvosto ICOM määrittelee museon näin: "Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään." Ei museo ole vain kuolleiden tavaroiden varasto, se on olemassa meitä ihmisiä varten. Sillä on roolinsa sivistyksessä ja koulutuksessa, mutta myös kansanterveydessä. Museosta haetaan esteettisiä elämyksiä, oivalluksia, omaa hiljaista hetkeä ja toiminnallista yhteisöllisyyttä. 

Aika kuluttaa kaiken materiaalisen pois, ilman ylläpitoa se tapahtuu ennen kuin huomaammekaan. Esineiden ja rakennusten lisäksi huolta kannetaan myös ns. biologisen kulttuuriperinnön säilymisestä, tämä puoli korostui eilisessä museopuutarha -seminaarissa. Moni museopuutarha säilyttää perinteisiä suomalaisia lajikkeita, joita ei  joka kaupan hyllyiltä voi hankkia. Esimerkiksi suljettavassa Pukkilan kartanossa on ryytimaa, jossa kasvatetaan tyypillisiä 1700-luvun kasveja perinteisin menetelmin. Jos vanha kasvikanta kuolee, sitä ei saa takaisin. Vanhat kannat ovat usein Suomen oloihin sopeutuneita ja kestäviä. Ja onhan niillä sitä tunnearvoakin.

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilanteen etenemistä.

Ränsistynyt Hietalan tila kotiseudullani.

Lapsuudessani se oli vielä asuttavassa kunnossa, kesämökkinä.

Levyvinkki

Nopea väliaikatiedote: kuuntelen tässä pasianssia pelatessani jo neljättä kertaa läpi seuraavaa albumia
http://soundcloud.com/antero-lindgren.

Suosittelen.

Harmaja on kaunista

__________________________________________________________________________________

                      ONNELLINEN ILTA

                      On taivas himmentynyt hentoon sineen,
                      ja sinenevät varjot hankien,
                      mut vielä hohtaa katu luminen
                      heleine lyhtyineen ja unelmineen.
                      Ma kuljen keveästi kotiinpäin,
                      kun hämyyn värähtelee ensi tähti.
                      Pois kaikki tuska povestani lähti,
                      ja ilman syytä autuaaksi jäin.
                      Vain lumen rauha, sinen kuulakkuus,
                      vain tähden jälkeen vieno tähti uus,
                      vain tieto: huoneessani lämpimässä
                      hymyilee ruusu yksin hämärässä,
                      hymyilee ruusu lehdin hehkuvin.
                      Yön sini, ruusu! Mitä toivoisin?
 

                      ~Saima Harmaja, 20.1.1933~

Harmajasta ovat innoittuneet muutkin:

Youtubesta löytyy kenties vielä parempiakin Harmajan kappaleita, valitsin tämän tyylikkään vilimin vuoksi. En ole vielä kuunnellut yhtään levyä kokonaisuudessaan, mutta aion kyllä tutustua tarkemmin...

J.K. Ostin muuten uudet housut, ne on ohutta harmaata vakosamettia! Siitä tuo NoaNoan kuvastokin. Yritän kyllä vähän värittyä kesää kohti... Sitten myöhemmin.

Postipaketteja

Lähellä olevia ystäviä voi tavata ja halata, heidän kanssaan ollaan perillä arjen kuvioista, pikkumurheista ja iloista. Ystäviä on kuitenkin myös kaukana, he ovat hengessä mukana, vaikkei säännöllisiä tapaamisia olisikaan. Koska yhteydenpito on välillä hyvinkin vähäistä (en esimerkiksi juuri koskaan soittele), minusta on erityismukavaa lähettää ja saada postikortteja toisinaan.

Tällä viikolla minua on hemmoteltu usealla lähetyksellä: Jijin kortti löysi tiensä Lontoosta postiluukkuuni parin kuukauden harhailun jälkeen, sain kuulumisia Taizésta (myös http://lakialyonissa.blogspot.com/), yllätyspostipaketin äidiltä ja vielä yllättävämmän jätskibaarilahjakortin naistenpäivän kunniaksi ja remonttipiristykseksi Jijille ja itselleni yhteiseltä ystävältä. Kuoressa luki:

Kerronpa sinulle tarinan tään,

se kuvaa kahta ystävää.

He kantoivat ruukkua keveää,

oli täynnä se elämää elävää.

Oli ruukussa surut, ilot ja huolet,

mutta ei hätää: ystävä kantoi puolet!

Cicero totesi saman about näin: 

Ystävyys antaa myötäkäymisille lisää hohdetta, ja vastoinkäymiset se tekee kevyemmiksi jakamalla ne  useamman osalle.

Tyytyväinen Jiji ja suklaa- ja pistaasijäätelöä!

 Jogurtti-, aprikoosi- ja mansikkajäätelöä & paksu kaakao.

  Kiitos Ansku!

väliaikaiskeittiö makuuhuoneessa

Kasvit ovat väliaikaismajoituksessa olohuoneessa, 

kaktukseni innostui järjestelystä.

Postia kotoa!

Ystävyydestä on kirjoitettu maailma puolilleen (ks. myös holtiton aforismien viljelyni). Näin on varmaankin siksi, että "Kaikesta, millä viisaus voi lisätä elämän ihanuutta, on ystävyys suurin saavutus." Tätä mieltä olemme minä ja Epikuros. 

Jos hyväks koetellun saat ystävän,

sydämees hänet sido vaskiköysin.

~Shakespeare~

Keittiöissä

Meidän kodissa on ollut nyt viikon ajan putkiremontti, samaa herkkua on luvassa yhteensä parin kuukauden verran. Käytännössä se vaikuttaa elämään siten, että olen aikaistanut päivärytmiäni ja nousen seitsemältä, samaan aikaan kun työmiehet tulevat. Muita muutoksia ovat veden hamstraus suuriin kannuihin, peseytyminen alakerran saunaosastolla ja kahden kuukauden käyttövaatteet matkalaukussa sängyn alla. Minä ja kämppikset olemme suoritutuneet koettelemuksen alkuvaiheesta kaiken kaikkiaan kiitettävästi, ajattelin että remontti olisi helvetti, mutta pikemminkin se on kuin hostelliloma.

Ainoa todellinen surku tilanteessa on se, ettei keittiö ole käytössä. Olen jo tämän yhden viikon aikana ehtinyt kaivata liettä ja tiskikonetta, siksi mieli on keittiöissä nytkin. "Annan keittiö on kodin sydän", sanotaan pannunalusissa. Meidän keittiössä mietelauseita ei löydy pannunalusista tai teepusseista, vaan jääkaapin kyljestä. Tähänastinen runous piti poistaa remontin tietä, mutta onneksi muistin dokumentoida tuotokset digitaaliseen muotoon.

Mikroaterioiden ja leipä-jogurtti-hedelmät -ruokavalion ihanaksi kompensaatioksi olen hakeutunut ystävien luo sunnuntailounaille, se on ollut niin kivaa, että aion ottaa tavaksi. Hyvä ruoka, parempi mieli. Nyt mua viedään keittiöstä keittiöön...

4.3.: Itämainen kookos-katkarapukeitto, tuoretta leipää, teetä, karkkia. 

11.3.: Perunaporkkanamuusi ja graavilohta, juuren leivottua ruisleipää, hedelmäinen salaatti, rahkaomenapiirakkaa, teetä.

__________________________________________________________________________________

Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. (Saarnaaja 5: 17.)

"Jokainen vahva hieno nainen

on kaunis ja maukas"

"Syys sateen maailma/ kuulee minua

 matka lumeen / ikuisuus"

"Loistava elämä!

kauneutemme kuin juhla"

Syöminen on ilomme.

Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. (Saarnaaja 9:7-8)