Takas tois pual jokke

Työrupeama on ohi ja paluu opiskelija-arkeen kovassa vauhdissa. Periodin ensimmäinen essee on palautettu.  Ainejärjestöni Kritiikin perinteiselle Eriksgatan-kierrokselle otimme osaa kuudennen vuoden opiskelijoille sopivan rauhallisesti: Lasillinen ravintola Koulussa. Josta muuten on muodostunut vakiopaikka ja viikkorutiini, hauskaa! Hyvä olla tässä kodissa pitkästä aikaa.

Joulukirkkoon pääsin Raahessa. Eijaa, laulakaa! Lunastetut olemme kahleista kuoleman. (VK 24)

Oma keittiö ja Fanni Maliniemen Varpuspöllö. (Pausku otti tän kuvan.)

Parhaillaan on perin loskainen ja kurja keli, mutta viime päivinä on koettu jo iloisen kevättalvisiakin tunnelmia. Täällä etelässä aurinko on havaittu, useammin kuin kerran. Räystäät ripsivät. Juhlineet teinit palailevat kotiin pikkutunneilla ikkunani alitse. Niin, että vaikka eletään sydäntalvea, huomaan ajattelevani: Vappu on täällä ennen kuin huomaammekaan! Vieritän kaikkinaisen pateettisuden Hellaakosken harteille:

KEVÄÄN TULO

Aurinko ampuu kultanuoliaan

päivä päivältä tihentyvin parvin,

päivä päivältä kauemmas pohjoista kohti.

Jokaisen hangen harjalle ne sataa,

kylkeen jokaisen mäen;

kaikkien talojen akkunoissa

ne välkkyvät;

jokaisen sydämen lävitse käyvät

jättäen jälkeensä hennon kipinän,

joka kytee ja kytee

ja paisuu liekiksi,

täyttäen jokaisen rinnan,

loistaen jokaisen ihmisen silmistä.

Niinpä muuanna päivänä

humisee lämpöinen tuuli.

Räystäät soittavat aamusta alkaen;

purot paisuvat, jäät tummenevat;

taivaanrannassa leijaa harmaja usva;

ensimmäinen pyöreä pilvi,

kesän pilvi,

liukuu pinnalla korkean, sinisen taivaan.

Auringon silmä katsoo rävähtämättä

liikkumatonta maailmaa.

Kuuletko silloin kaukaisen humahduksen

kautta mäkien, metsäin ja aukeitten rantain?

- Kevät saapuu, kevät saapuu!

Sen ratsut nelistävät ylitse heräävän maan,

laukaten kepeästi, kuin lentäen,

harja hulmuten tulta

jotta silmäsi sokaistuvat.

Oletko valmis silloin?

Taidatko hypätä ohitsekiitävän hetken selkään?

Ilman satulaa,

ilman ohjia

taidatko laskea ylitse heräävän maan?

-Aaro Hellaakoski