Leinona

Olen lueskellut Eino Leinon Juhana herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja (1919). Huoh, henkeäni on ylevöitetty! Otteita ensimmäisen runon taideylistyksestä:



Taas karjuu Kaos ikivanha. Kauhu
titaanit valtaa, yltyy alku-yö,
syvyydet kuohuu, korkeudess' on pauhu,
Prometheun taas maksaa kotka syö,
maanpiirin saartaa luomismyrskyn sauhu;
nyt pient' on ihminen ja ihmistyö,
mut sentään sydämissä kansain, maiden
kuin ennen kukkii ahot autuaiden.

Kuin muinen siellä kuolottuuden kaipuu
käy rinnan kanssa hetken hurmion,
ja valtakunnat nousee, toiset vaipuu,
mut taide seisoo, voittaa Tartaron,
se taide, joka taivaan tulkiks taipuu
ja valtain korkeimpain viesti on,
mi suulla suurempien haastain, uutta
luo joka hetki hetken ikuisuutta.

---

Helise lyyra, helkä harppu parhaan,
mit ihmisheimo tietää päällä maan,
min tutki, tuomitsi tai iski harhaan,
se täällä toisin vaaoin tuomitaan;
opasta kaikki siihen onnen tarhaan,
miss' ihmiskuntaan kukin kuulutaan,
ja missä vaalii mieli miehen, naisen
vapautta kauneuden kansalaisen.

Käväisin Pyhän Henrikin ekumeenisella taidekappelilla.

Tämä on ihan kotoa...

Näiden leinojen kanssa Vesku on tehnyt melkoisen kulttuuriteon. Eino Leino 2 -albumi on vuodelta 1980, tässä tulkitaan Se kuitenkin liikkuu: