Tänään on ollut superhieno päivä, koska minulla ei ole ollut yhtään mitään tekemistä. Siksi olen saanut puuhailla sellaisia juttuja, joita en ole pitkään aikaan tehnyt. Raportoin lyhyesti:
Aamulla nukuin niin pitkään kuin jaksoin. Mikä oli vain noin kahdeksaan, mutta pitkitin unia loikoilemalla sängyssä. Se oli autuasta, aamuinen aurinko nostatti tunnelmaa asteittain. Söin kaksi aamupalaa. Toisella oli puuroa, teetä ja suklaacroissantti, toisella leipää, bulgarianjogurttia ja mangososetta. Venyttelin (!) vähän. Olin myös ahkerana, sillä pesin yhteissuihkutilat ja kirjoittelin asuntolan lehteen tulevaa juttua. Deadline huomenna, heh heh.
Iltapäivään mennessä auringonpaiste ehti vaihtua jo tutuksi käyneeseen harmauteen. Päätin siitä huolimatta läksiä ulos. Kävelin Ruttopuiston halki Annankadulle ja söin ravintolassa ihan yksin. Mukana oli jo pidempään kesken ollut romaani, jossa pääsin vähän eteenpäin.
Nyt on ilta. Olin ajatellut viettää pyhäinpäivää tekemällä reissun hautausmaalle, mutta taidan muistaa poisnukkuneita sisätiloissa. Kävinhän jo Ruttopuistossa, joka oikeastaan on hautausmaa. Illempana istun ehkä vielä iltaa kämppisten kanssa.
Muuten, kaikki tuntuvat lähtevän jonnekin. Äiti lähtee Eilatiin, Johanna ja Aila Pariisiin, Laura ja kumppanit mökille Mathildedaliin. Aijjaij, kateeksi käy ulukomaan reissaajia täällä vesisateen keskellä! Mutta nyt on pause päällä, hyvä niin.
(Kun viime vuonna tätä biisiä huudatettiin, oltiin just muutettu tyttöjen kanssa uuteen ihanaan kotiin. Oli hyvä meininki! Nyt on aivan pikkuista oman kodin kaihoa ilmassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti