Valoa ja varjoa Hvitträskissä

Hvitträsk on arkkitehtikolmikko Eliel Saarisen (1873-1950), Armas Lindgrenin (1874-1929) ja Herman Geselliuksen (1874-1916) kodeikseen suunnittelema rakennuskokonaisuus Kirkkonummella. Kokonaistaideteoksen kalustus on pitkälti taiteilijaperhepiirissä suunniteltua. Nähtävillä on myös vierailevien tähtien kätten jälkeä, kuten Akseli Gallen-Gallelan Liekki-ryijy. Akselin ja arkkitehtien kaunis yhteistyö juontuu jo voittoisan Suomen paviljongin aikoihin, Gallen-Gallelahan laati Saarinen-Lindgren-Geselliuksen suunnitteleman paviljongin kuuluisat kattomaalaukset ja Iiris-huoneen.

Päivä elämäni ensimmäiseen Hvitträsk-vierailuun oli hyvin valikoitu, sillä sateiden keskellä eilinen oli kirkas ja melko tyyni. Korkealla mäen harjalla auringossa hehkuvat hongat ja rakennukset katselivat Vitträsk-järvelle. Tunnelma oli kuin kultakauden maisemamaalauksessa. Ympäristön lisäksi ihastuin harkitun kauniisiin elämisen puitteisiin. Hämmentävää, että joku perhe on joskus asunut moisen käytännöllisen kauneuden ympäröimänä. 

Sydänhän siellä heltyi.

 

 

Kuin tanssia

Noin viikonpäivät on elelty kaikkinaisessa harmaudessa ja tihkusateessa. Siksi ilahduin, kun eilen töistä takaisin asuntolalle kävellessäni pilvien välistä kajasti sinistä taivasta ja aurinko värjäsi pilvenreunat oranssin, kullan ja vaaleanpunaisen värisiksi. Syksyinen Töölönlahti oli tyyni.

Pieniä valonpilkahduksia löytyy pitkin viikkoa. Esimerkiksi sunnuntaina Tavastian Myrskyvaroitus-tapahtumassa tanssin soolovalssia Hanna Pakarisen ja Yonan duetoidessa Vanhoja poikia viiksekkäitä. Ei ihan turha päivä sellainen. Lisäksi on vakkarithaimaalaisen kookoksinen ja sitruunaruohoinen vakkarikeitto. Puolilleöin venähtänyt asuntolan iltapala, jaettu hyvä hetki. Messu. Kaikki nämä ihmiset. Tieto työpaikasta. Puhelu ystävälle. Vanhat valokuvat, uudet lakanat, suklaata.

Pieniä tähtihetkiä.

Tähtiä Tavastialla.

Pyhäinpäivän iltana

Tänään on ollut superhieno päivä, koska minulla ei ole ollut yhtään mitään tekemistä. Siksi olen saanut puuhailla sellaisia juttuja, joita en ole pitkään aikaan tehnyt. Raportoin lyhyesti:

Aamulla nukuin niin pitkään kuin jaksoin. Mikä oli vain noin kahdeksaan, mutta pitkitin unia loikoilemalla sängyssä. Se oli autuasta, aamuinen aurinko nostatti tunnelmaa asteittain. Söin kaksi aamupalaa. Toisella oli puuroa, teetä ja suklaacroissantti, toisella leipää, bulgarianjogurttia ja mangososetta. Venyttelin (!) vähän. Olin myös ahkerana, sillä pesin yhteissuihkutilat ja kirjoittelin asuntolan lehteen tulevaa juttua. Deadline huomenna, heh heh.

Iltapäivään mennessä auringonpaiste ehti vaihtua jo tutuksi käyneeseen harmauteen. Päätin siitä huolimatta läksiä ulos. Kävelin Ruttopuiston halki Annankadulle ja söin ravintolassa ihan yksin. Mukana oli jo pidempään kesken ollut romaani, jossa pääsin vähän eteenpäin.

Nyt on ilta. Olin ajatellut viettää pyhäinpäivää tekemällä reissun hautausmaalle, mutta taidan muistaa poisnukkuneita sisätiloissa. Kävinhän jo Ruttopuistossa, joka oikeastaan on hautausmaa. Illempana istun ehkä vielä iltaa kämppisten kanssa.

Muuten, kaikki tuntuvat lähtevän jonnekin. Äiti lähtee Eilatiin, Johanna ja Aila Pariisiin, Laura ja kumppanit mökille Mathildedaliin. Aijjaij, kateeksi käy ulukomaan reissaajia täällä vesisateen keskellä! Mutta nyt on pause päällä, hyvä niin.

(Kun viime vuonna tätä biisiä huudatettiin, oltiin just muutettu tyttöjen kanssa uuteen ihanaan kotiin. Oli hyvä meininki! Nyt on aivan pikkuista oman kodin kaihoa ilmassa.)