Valoa ja varjoa Hvitträskissä

Hvitträsk on arkkitehtikolmikko Eliel Saarisen (1873-1950), Armas Lindgrenin (1874-1929) ja Herman Geselliuksen (1874-1916) kodeikseen suunnittelema rakennuskokonaisuus Kirkkonummella. Kokonaistaideteoksen kalustus on pitkälti taiteilijaperhepiirissä suunniteltua. Nähtävillä on myös vierailevien tähtien kätten jälkeä, kuten Akseli Gallen-Gallelan Liekki-ryijy. Akselin ja arkkitehtien kaunis yhteistyö juontuu jo voittoisan Suomen paviljongin aikoihin, Gallen-Gallelahan laati Saarinen-Lindgren-Geselliuksen suunnitteleman paviljongin kuuluisat kattomaalaukset ja Iiris-huoneen.

Päivä elämäni ensimmäiseen Hvitträsk-vierailuun oli hyvin valikoitu, sillä sateiden keskellä eilinen oli kirkas ja melko tyyni. Korkealla mäen harjalla auringossa hehkuvat hongat ja rakennukset katselivat Vitträsk-järvelle. Tunnelma oli kuin kultakauden maisemamaalauksessa. Ympäristön lisäksi ihastuin harkitun kauniisiin elämisen puitteisiin. Hämmentävää, että joku perhe on joskus asunut moisen käytännöllisen kauneuden ympäröimänä. 

Sydänhän siellä heltyi.

 

 

Kuin tanssia

Noin viikonpäivät on elelty kaikkinaisessa harmaudessa ja tihkusateessa. Siksi ilahduin, kun eilen töistä takaisin asuntolalle kävellessäni pilvien välistä kajasti sinistä taivasta ja aurinko värjäsi pilvenreunat oranssin, kullan ja vaaleanpunaisen värisiksi. Syksyinen Töölönlahti oli tyyni.

Pieniä valonpilkahduksia löytyy pitkin viikkoa. Esimerkiksi sunnuntaina Tavastian Myrskyvaroitus-tapahtumassa tanssin soolovalssia Hanna Pakarisen ja Yonan duetoidessa Vanhoja poikia viiksekkäitä. Ei ihan turha päivä sellainen. Lisäksi on vakkarithaimaalaisen kookoksinen ja sitruunaruohoinen vakkarikeitto. Puolilleöin venähtänyt asuntolan iltapala, jaettu hyvä hetki. Messu. Kaikki nämä ihmiset. Tieto työpaikasta. Puhelu ystävälle. Vanhat valokuvat, uudet lakanat, suklaata.

Pieniä tähtihetkiä.

Tähtiä Tavastialla.

Pyhäinpäivän iltana

Tänään on ollut superhieno päivä, koska minulla ei ole ollut yhtään mitään tekemistä. Siksi olen saanut puuhailla sellaisia juttuja, joita en ole pitkään aikaan tehnyt. Raportoin lyhyesti:

Aamulla nukuin niin pitkään kuin jaksoin. Mikä oli vain noin kahdeksaan, mutta pitkitin unia loikoilemalla sängyssä. Se oli autuasta, aamuinen aurinko nostatti tunnelmaa asteittain. Söin kaksi aamupalaa. Toisella oli puuroa, teetä ja suklaacroissantti, toisella leipää, bulgarianjogurttia ja mangososetta. Venyttelin (!) vähän. Olin myös ahkerana, sillä pesin yhteissuihkutilat ja kirjoittelin asuntolan lehteen tulevaa juttua. Deadline huomenna, heh heh.

Iltapäivään mennessä auringonpaiste ehti vaihtua jo tutuksi käyneeseen harmauteen. Päätin siitä huolimatta läksiä ulos. Kävelin Ruttopuiston halki Annankadulle ja söin ravintolassa ihan yksin. Mukana oli jo pidempään kesken ollut romaani, jossa pääsin vähän eteenpäin.

Nyt on ilta. Olin ajatellut viettää pyhäinpäivää tekemällä reissun hautausmaalle, mutta taidan muistaa poisnukkuneita sisätiloissa. Kävinhän jo Ruttopuistossa, joka oikeastaan on hautausmaa. Illempana istun ehkä vielä iltaa kämppisten kanssa.

Muuten, kaikki tuntuvat lähtevän jonnekin. Äiti lähtee Eilatiin, Johanna ja Aila Pariisiin, Laura ja kumppanit mökille Mathildedaliin. Aijjaij, kateeksi käy ulukomaan reissaajia täällä vesisateen keskellä! Mutta nyt on pause päällä, hyvä niin.

(Kun viime vuonna tätä biisiä huudatettiin, oltiin just muutettu tyttöjen kanssa uuteen ihanaan kotiin. Oli hyvä meininki! Nyt on aivan pikkuista oman kodin kaihoa ilmassa.)

Tiikeri tupaantuliaisissa

Viime viikonloppuna juhlittiin Pausku-siskon, Jijin ja Inkan uutta yhteistä kotia "Aikuisten naisten kommuunin skumppapippaloissa <3". Kotoisan tyylikkäät iltamat, joihin kuului hyvää seuraa ja ruokaa. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kiva, Laura-ystävänikin tuli Helsingistä viikonloppuseuralaiseksemme.

Mukavista Turussa vietetyistä viikonlopuista huolimatta aion nyt vähentää reissailua ja keskittyä elämääni täällä Helsingissä. Harjoittelua kun on jäljellä enää reilu kuukausi... Jotta tasapaino säilyisi, saan tulevana viikonloppuna turkulaisia tähän suuntaan. 

Syyssateet ovat vihdoin saapuneet, huivia kaulaan ja pipoa päähän!

Kuvat tupareista on otettu sinä jännittävänä aikana ennen vieraiden saapumista.

Näin aikuisia juhlijoita.

Oltiin Nasun kanssa samiksia.

Muun muassa tällaista

elämää on tullut vietettyä. Toisinaan Turussa, enimmäkseen Helsingissä ja rahtusen Granissa. Työharjoittelu on sujunut kivasti. Teen enimmäkseen suht yksipuolista paperihommaa, mutta kun löysin työpuhelimen kuulokkeet (itselläni ei ole mukana kulkevaa musiikkisoitinta tai fancyä monitoimipuhelinta), olen kuunnellut musiikkia työskentelyn taustalla. Mitään suurta sanataidetta en jaksa seurata, joten olen pitkästä aikaa kuunnelut klassista ja vähän muunkinlaisia klassikoita, kuten Sinatraa, Aretha Frankliniä ja Joe Hishaishia. Joka kyllä kestää rinnastuksen vanhempiinsa. Nautin yhä asustelusta Topeliuksen puiston yllä. Asfaltilla on lehtiä. Ostin macaronleivoksia hulluiltapäiviltä (ja suklaata ja teetä jaiks tulin hulluksi). Tänään kävi myös hyvä tuuri: Päätin ruuan jälkeen piipahtaa Ateneumissa ja siellä olikin uuden Järven lumo -näyttelyn avajaiset, johon sain osallistua. Suosittelen tutustumaan näyttelyyn vaikkapa ensi viikonlopun Ristiveto-festivaalissa, jossa "Näyttelysalin intiimeissä konserteissa lumoudutaan mm. Sibeliuksen, Tshaikovskin ja Griegin sävelistä". En itse ole koko viikonloppua kaupungissa, mutta huomenna ajattelin mennä kuulolle.

kaffia ja kavereita

tyttöjen leikkejä

jänistelyä

kirppistelyä

herkkuilua

Sibeliusta siis: Viulukonsertto.

Syyssynttärit

Minä ja Pausku-siskoni täytimme alkukuusta yhteensä 50 vuotta. Pitkään aikaan en ollut synttäreitä juhlinut, mutta kun näin "pyöreitä vuosia" tuli kohdalle, päätimme pistää kemut pystyyn. Onneksi Mari-Anna lähetti minulle muutamia ottamiaan kuvia, niiden kautta synttäritunnelmiin!

Moni teistä muutamista aikamatkailijoista olitte paikallakin, mutta mukaviin tunnelmiin on kiva vielä jälkikäteen palailla. Kiitos vielä kerran, erityisesti Ailalle ja Emmalle lauluista!

Mari-Anna teki synttärilahjaksi ihanan hiuskoristeen!

Suurenmoinen Jiji emännöi. <3

Ja skooool, pommacia ja skumppaa. Onnea Pausku!

Kaunis pöytä, Iipi ja Marjo leipuroi maistuvan kakun!

Ystävät tekevät juhlan.

Varjelkoon vakainen Luoja, kaiskoon kaunoinen Jumala.
Olkoon puolla tytärtensä, aina lastensa apuna.
Aina yöllisnä tukena, päivällisnä vartijana.

Rauta-aidan rakentakoon, kivilinnan kiiättäköön
ympäri teijän elonne, kahen puolen kansoanne,
asuksenne, ainoksenne, tueksenne, turvaksenne.

Suokoon Luoja, Jumalamme, suokoon onnen ollaksenne,
hyvin ain' eläeksenne, kunnialla kuollaksenne
suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa.


(Kanteletarta mukaillen, E. Hartikka)

Ja vielä Ailan laulama laulu. Mukavaa päivää!

Oma tupa

... oma lupa. Hyvä syksyfiilis täällä pääkaupungissa. Monenlaisia mahdollisuuksia viettää aikansa. Kaikkia jänniä tyyppejä. Mutta alla vielä muutama loppukesää tunnelmoiva kuva saunontareissulta ystävän sukumökillä Pohjois-Pohjanmaalla. Voisin omaankin kotiini ottaa tuollaiset räsymatot!

Oma tupa on aina turvallinen. Lepopaikaltani ikkunalaudalta avautuu syyskesän auringossa kylpevä tuttu näky.

Pääsin piipahtamaan Turku-kodissakin viime viikonloppuna, kun juhlistimme minun ja sisareni yhteistä 50-vuotispäivää. Iloa ja ystäviä oli tuvan täydeltä. Laitan ehkä myöhemmin kuvia juhlista, mikäli saan niitä vierailta. Itse en tullut kameraa käyttäneeksi.

Vanhoilla hyvillä mestoilla, vanhassa hyvässä seurassa!

Live, love, laugh ´n learn.

Jatkan vielä vähän tätä aiempaa pilvi -teemaa:

P.S. Valittaen ilmoitan suru-uutisen: Kiinanruusuni on kuihtunut pois jossain vaiheessa kesää. Siitä oli iloa oman aikansa! Hankin ehkä uuden joskus.

P.P.S. Kaiken tasapuolisuuden nimissä on myös sanottava, että Turussa kasvit sen sijaan kukoistivat! Hyvä Marjo ja viherpeukalonsa! Saaralta tuparilahjaksi saatu orkideamme oli erityisen runsas.