Toiseen retkikohteeseemme, Saaren kartanoon, kuljimme Askaisten kirkon ja Louhisaaren kartanon pihan kautta. Saari erosi Brinkhallista siinä mielessä, että se on edelleen kokoaikaisessa käytössä taiteilija- ja tutkijaresidenssinä. Se oli myös ainoa vierailukohde, jossa olin aiemmin käynyt: kerran päädyin kämppiksen ja hänen äitinsä kanssa kuuntelemaan japanilaista nykymusiikkia kartanon saliin. Merkkejä taiteilijoiden aiemmasta ja nykyisestä läsnäolosta näkyi myös pihapiirissä ja sisällä kartanossa, sisustuksessa ei ole pyritty museomaiseen 1700-lukuun, vaan toimivaan moderniuteen 1700-luvun hengessä.
Tontilla on talosteltu jo 1200-luvulta lähtien. Pari kertaa muotoaan muuttanut päärakennus on ehtinyt olla kuninkaankartanona ja everstin virkatalona (mm. suomenlinnamies Augustin Ehrensvärd ja isokenkäistä Aminoffien sukua was there), siirtyi sittemmin Suomen valtiolle ja lopulta Koneen säätiölle, joka on nykyinen omistaja. Ehrensvärdin kokeilema riisinviljely ei Saaren pelloilla onnistunut, ympäristö on silti varsin vehreä. Kuvaaminen jäi täällä vähimmälle, sen sijaan keskityin pohtimaan, pitäisikö sittenkin alkaa akateemiselle uralle, jotta voisin hakeutua idylliseen tutkijaresidenssiin....
Akaisten kirkon ovi on keskieurooppalaista
tekoa ja sotasaalis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti