Kevät on kulunut opiskelujen puolesta sikäli mukavissa merkeissä, että olen osallistunut kivoille kursseille. Tänään yksi kiva kurssi sai huipennuksensa. Heräsin jo varhain: oli lähtö Suomen kartanot 1700-luvulta nykypäivään -kurssin päättävälle retkelle. Koska olen itse kotoisin kartanovyöhykkeen ulkopuolelta, kartanoihin tutustuminen ja niissä vierailu on aina yhtä jännää ja kutkuttavaa.
Ensimmäinen vierailukohde oli Brinkhallin kartano, joka on varmasti monelle tuttu. Eikö? Annan kuvavihjeen:
Viimeistään tämä vihje ratkaisee arvoituksen:
Hovimäki -sarja kuului viikkorytmiini ja oli mukavaa koko perheen yhteistä tekemistä silloin, kun asuin kotona. Odotin Brinkhalliin pääsyä innolla jo nostalgiasyistä! Tietenkään se ei sitten ollut yhtään sellainen kuin olin kuvitellut: todellinen rakennus tuntuu hirmuisen paljon pienemmältä kuin tv-sarjassa, ehkä siksi, että moni sarjassa näkyvistä huonekokonaisuuksista oli lavasterakenteita, jotka nykyisin lienee purettu. Itse kartanosta ei Hovimäkeä löydä. Myöskään yläkerrassa juuri nyt esillä oleva moderni taide ei mielestäni korostanut talon henkeä, tai voihan Kuollut kala ja eläviä matoja -teos (whatever the real name is) jotakuta miellyttää...
Kaiken kaikkiaan, rakennuksineen, muotopuutarhoineen ja uimahuoneineen, vaikuttava kokonaisuus joka tapauksessa. Päärakennus on vanhin uusklassinen kartanorakennus Suomessa, sisätilat ovat 1920-luvulla tehtyjen uudistusten jäjiltä, ne tosin pyrittiin tekemään uusklassismin henkeä kunnioittaen. Tunnelmapaloja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti