Ikkunaostoksia

Monta päivää vapaata, auto käytettävissä, ystäviä joiden luona vierailla, syksyisiä kaupunkeja ja pari hyvää matkatoveria. Niistä on hyvä syysloma tehty. Kun on aikaa kokea monia mukavia asioita, jo ajaminen halki maaseudun on paitsi rentouttavaa myös inspiroivaa. Taustalla soi suomirock: 

http://www.youtube.com/watch?v=UEDnMDpLXww

Maaseudulta päästään kaupunkeihin. Sunnuntai-iltana saimme tyytyä ikkunaostoksiin, oikeastaan aika turvallinen valinta. Joskus katseleminen on yhtä kivaa kuin omistaminen.

__________________________________________________________

"Ovatko nämä kaikki sinun?" Nipsu kuiskasi. "Niin kauan kuin asun täällä", vastasi Nuuskamuikkunen huolettomasti. "Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman."

Muistuttelua

Tapasin tässä viikolla baarissa ihan oikean herrasmiehen, rasti seinään. Hänen jutusteluistaan muistui mieleeni, että itsestäänselvyyksistä on hyvä toisinaan muistuttaa sekä itseään että toisia. Siksipä:

Olet ihmeellinen itsessäsi, ihan sellaisenaan.

Vaikka eteenpäin pitää pyrkiä, olet jo tarpeeksi.

Älä anna ihmisten vaatimusten saada sinua unohtamaan tätä tai ohjata itseäsi,

he eivät tiedä sinun onnestasi eivätkä kulje elämäsi tietä.

Ulkoisen menestyksen tavoittelu tai asioiden pakolla tekeminen ei voi ohjata elämää.
Siinä uupuu.

________________________________________________________________

Onnea ei voi ostaa,
sen voi löytää.

Tiitiäinen

Rakkautta läpi sukupolvien.

Kaunis ja ainutlaatuinen elämä. Kummitäti menetti sydämensä.

Tiitiäinen, metsäläinen

pieni menninkäinen

Posket tehty puolukasta

tukka naavan tuppurasta

Silminä siniset tähdet

-Kirsi Kunnas-

Aleksis Kiven päivänä

Olen saanut vieraakseni ystäväni Jijin, joten olen viettänyt varsin velmut muutaman viime päivän. Varasimme lentoliput, jännittävää, siitä on aikaa kun olen ollut matkoilla! Lisäksi löysin uuden musiikkituttavuuden, joka on ehkä tarkemmankin tutustumisen arvoinen. Muuan näyte löytyy linkin takaa:

http://www.youtube.com/watch?v=V8p7YD5YesM.

Maa kunnasten ja laaksojen,

mi on tuo kaunoinen?

Tuo hohtees kesäpäivien,

tuo loistees pohjan tuulien,

mi onpi soma maa?

Vastaus: Tämä maa. Kuvissa pari sen linnuista. Niiden lisäksi Turussa talvehtii myös hra. Carl Larsson, suosittelen tutustumaan häneen taidemuseolla.

__________________________________________________________________

Kultaisia iltoja

Minulla on muuan ihana kirja, jonka löysin kerran Puutorin pihakirjakirppikseltä: Suomen vuosi -Runoja ja valokuvia keväästä kevääseen, vuodelta 1951. Siinä on monta syysrunoakin, joista yksi jo alla. Lähes kaikkeen syksyiseen tosin liitetään aina ajatuksia kuolemasta, mutta pidettäköön sitä asiaan kuuluvana. Niinhän on ihmisen laita kuin ruohon ja elämä tuntuu elämiseltä kun sen aina välillä muistaa. 

Taidan laittaa lisää runoja vielä myöhemminkin nyt kun innostuin. Kultaisia päiviä, kultaseni! Itse olen sairastellessani nauttinut levosta, elokuvista, teestä ja ystävällisistä kämppiksistä, jotka ovat niin kilttejä että jaksavat paitsi ilostuttaa olemassaolollaan myös ravata kaupassa hakemassa milloin tyrnimehua milloin jäätelöä. Kiitos Kiia!

Laitan vielä muutaman kuvan aiemmilta hämyisiltä illoilta.

___________________________________________________________

Keltaisia päiviä

Vähän jo viivähtänyt aikaa siitä kun viimeksi tänne jotain lisäilin, hups. Mutta se johtuu vain siitä, että on ollut meneillään paljon kaikenlaista mukavaa, kivaa, mielenkiintoista ja aikaavievää enkä ole ennättänyt. Ja sehän on vain positiivinen asia.

Nyt kuume on kellistänyt minut muutamaksi päiväksi. Sekin on oikeastaan positiivinen asia, koska välillä on hyvä ihan pysähtyä ja koota itsensä. Ehtii miettiä kaikenlaista. Ja kun jaksaa nousta sängystä ylös, myös päivittää laiminlyötyä blogiaan! Alla muutamia tunnelmakuvia eräältä viimeaikaiselta matkalta.

_____________________________________________________________

_____________________________________________________________

PUUT SYYSVALOSSA

Puut, vartijat tieni himmeän,

mikä latvanne kultaa noin?
Ma askeleitani hiljennän,

kun teitä katsella voin.

Ma nään: olen allanne kulkenut,

tie vuosien halki vei.

On murhe matkalla vanhennut,

pyhä ensi heltymys ei.

Puut korkeat, kanssanne elänyt

olen monta kuolemaa.

Mut aamunsa valossa, tunnen nyt,

sydän alati vaeltaa.

Viel' ihanat lehtenne varisee

niin usein multaan maan -

valo vain, joka silmääni säteilee,

ei häviä millonkaan.

Puut, vartijat voiman kalleimman

te olkaa alati sen!

Syvä tuska viimeinen, kuoleman,

on allanne suloinen.

-Lauri Viljanen-