Pikaisesti

Äkkiä vain laitan tänne ajankohtaisen linkin, vaikka 21th September olikin jo eilen... Minut tämä sai hyvälle tuulelle, basisti on hauskin: http://www.youtube.com/watch?v=hy-huQAMPQA&feature=fvst,

Tänä iltanakin on tiedossa keikka, joka tekee iloiseksi jo etukäteen: paljon onnea ProFide 45 vuotta! Ennstan, että tänään asut ja muuvit ovat tylsemmät kuin Earth, Wind & Firen keikalla, mutta tunnelma huikea: paljon ystäviä ja nostalgiaa. Synttärikolttu vain päälle ja matkustamaan. Oikein ihanaa päivää ja tulevaa iltaa kaikille, tehkää tekin jotain kivaa!

Täällä sade juuri loppui ja aurinko pilkahti esiin pilvien raosta.

_____________________________________________________________

Apteekin hyllyiltä

Wanha apteekki eli Raahen Apteekkimuseo on jännittävä paikka. (Niin jännittävä, että siitä oli eilen myös lyhyt ohjelma TV1:llä, mutta nyt on jo vähän myöhäistä mainostaa...) Vielä 1998 sen tiloissa toimi oikeastikin apteekki, mutta varsinaisen toiminnan siirryttyä muualle huoneistosta tuli hieno esittelypaikka jo olemassa olevalle apteekkiesineiden kokoelmalle. Entiset apteekkarit olivat koonneet vanhaa kalustoa, erityyppistä apteekkilasia, vanhoja lääkepakkauksia, rohdoksia ja  myös lääkeaineita ullakolle ja varastoihin. Nyt ne kaikki ovat vapaasti ihmeteltävissä.

Kesällä sitten ihmettelin ja kiertelin museolla kerran jos toisenkin. Ennen vanhaan meno apteekeissa oli varsin toisenlaista kuin nykyisin, oikeastaan apteekki oli paitsi apteekki myös eräänlainen sekatavarakauppa, kemikaalio, makeispuoti, omalääkäri, rippituoli ja kieltolain aikaan myös ja ennenkaikkea ainoa "laillinen" anniskelupaikka. Suurimman osan lääkkeistä valmisti vielä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla apteekin oma farmaseutti tai apteekkari paikanpäällä, joten oman reseptin valmistumista saatoi joutua odottelemaan helposti tunninkin. Siinä ehti vaihtaa kuulumiset muun apteekkiväen kanssa, siitä "rippituoliksi" tituleeraaminen. Lääkäreitä taas Suomessa vierastettiin vielä 1900-luvun alussakin ja jolleivät erilaiset hierojat, kupparit, puoskarit ja kansanparantajat tautia taltuttaneet, apua haettiin usein apteekista ennen kuin uskaltauduttiin tohtorin vastaanotolle. Myös apteekin työntekijöiden toimenkuva oli varsin eri kuin nykyisin, koska valtaosa lääkkeistä tosiaan valmistettiin itse. Apteekkari seurasi usein rohdoksen matkaa omalta kasvimaalta tai metsästä monenlaisten käsityövaiheiden kautta valmiiksi lääkkeeksi asti.

Wanhasta apteekista riittäisi ummet ja lammet juttua, mutta luulen että jätän vähän toiseenkin kertaan. Nyt katsellaan, mitä kaikkea erikoista apteekista saattoi löytää sanottakoon vaikka about sata vuotta sitten. Enkös luvannutkin viedä teidät aikamatkalle?

___________________________________________________________________

 Kölninvettä, myös reseptillä!

Tokalon kaunistamaan ihonne. Myös hiusvärejä.

 Cantharis, espanjankärpäsiä.

Miten olisi espanjankärpäslaastari poistamaan särkyä?

 

Eläimetkin tarvitsevat lääkkeitä.

Välineet värjäykseen: Dewecon Värisaippuat!

Indigonsinistä.

Apteekkipaperitavarainnäytekirja paljastaa: Sitruunasoodaa, Vichy vettä, Mansikkalimonaadia!

 

...ja Helsingissä

Tasapuolisuuden vuoksi on laitettava syyskuvia Helsingistäkin, tosin vain muutama tällä kertaa. Jos menee suunnitellusti, pääsen kuvailemaan lisää vielä tässä kuussa! Sitä odotellessa voimme tunnelmoida vaaleanpunaisessa iltahämärässä ja kuunnella kappaletta One summer's day. Sopisi nimensä puolesta paremmin kenties johonkin toiseen postaukseen, mutta sattuu soimaan päässäni juuri nyt. Tunnelma on sitäpaitsi kuulaas, siis sopivan syksyinen nimestä huolimatta. Säveltäjä on nero. http://www.youtube.com/watch?v=d1ni1sVCgEk

__________________________________________________________

________________________________________________________

P.S Osa Turussa otetuista syyskuvista on kuvattu Kuralan Kylämäellä, elävän historian kylässä, johon tutustumista suosittelen lämpimästi kaikille. En tähän mennessä juuri ole ihmisen ja luonnon suhteeseen paneutunut (paitsi kuvallisesti), vaikka alunpitäen se oli tarkoitus. Tulkoon siis tässä mainituksi, että Kylämäellä tehdään arvokasta työtä biologisen kulttuuriperinnön ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Erityisesti siellä pyritään säilyttämään perinnekasveja ja nimenomaan perennoiden paikallisia kantoja. Omenat ovat juuri parhaimmillaan, kannattaa mennä maistelemaan ja vertailemaan lajikkeita!

linkkejä Kylämäkeen: http://www.tuas.fi/Public/Default.aspx?nodeid=4582 , sekä http://www.elamystenmaa.fi/kurala/

Syksyä Turussa

Syyskuu

On tullut syyskuu, kuukausista parhain! Silloin illat ovat kuulaita, ilma raikasta hengittää, puolukat ja omenat kauneimmillaan ja juuri esiin otettu syystakki näyttää taas siksi uudelta, että tuntuu sittenkin kelpaavan vielä täksi kaudeksi... Syyskuu on täynnä rehevää elämää ja kaikkea mitä siihen kuuluu. Se on paitsi uusia alkuja myös sadonkorjuun ja siihen kuuluvien juhlien aikaa, sekä viljelyksillä että ystävyyssuhteissa.

Syyskuun kylmeneviin iltoihin kuuluvat myös syvenevät varjot. Niiden keskellä on hyvä pysähtyä, ottaa ystävää kädestä, katsoa suoraan kohti pimeyttä ja hetken päästä yllättyä, kuinka hämärästä huolimatta erottaa yhä tien. Ja pian lyhtypylväisiin syttyvätkin valot!

Valoa pimeneviin iltoihin saa myös laittamalla takkaan tulet. Tai vaihtoehtoisesti sytyttämällä kynttilän, se on oikeastaan yhtä hauskaa. Pääasia että on valoa, lämpöä ja vieraanvaraisuutta.