Toipilaille

-------------------------------------------------------------------------

Syyskuun lähestyessä voi tosiaan olla varma siitä, että paljon uutta ja jännittävää on taas luvassa. Oikeastaan olisi tavallaan osuvampaa viettää uutta vuotta elo-syyskuun taitteessa kuin vuoden lopulla... Toinen asia josta tähän aikaan vuodesta voi olla varma on sitkeä flunssapöpö, joka kiertää ystävä ystävältä läpi tuttavapiirin. Itse olen jo mokomat basillit selättämäisilläni, mutta monella tauti vielä jyllää. Suosittelen lepoa, hyviä satuja, höyryävän kuumia ja mausteisia aterioita, hunajaa, teetä ja carmolis-tippoja. Tuo ihmelääke tepsii kaikkiin vaivoihin. Tai vähintäänkin piristää mieltä, koska tuoksuu niin taivaallisen yrttiseltä.

Piristykseksi kaikille toipilaille liitän tähän vähän metsäisiä kuvia. Käsittääkseni ja myös kokemusteni mukaan vihreä on varsin monipuolinen väri, joka voi sekä rauhoittaa että piristää. Ainakin metsillä on nuo molemmat ominaisuudet. Sängynpohjaltakin on mahdollista lähteä pienelle ajatusmatkalle metsän viileään ja virkistävään siimekseen!

Parane pian. <3

------------------------------------------------------------------------------

Alkusyksy

Olin ajatellut tunnelmoida kesää vielä jonkin aikaa, mutta nyt syksy kaikkine uusine alkuineen on aivan liian ihana jäädäkseen huomioimatta. Lisää kesästä siis myöhemmin. Jokaiseen seuraavista kuvista liittyy lämmin ajatus ystävästä.

____________________________________________________________

_______________________________________________________________

Ehkä vielä jonain päivänä osaan karsia kuvia niin, että saisin sieviä kenties kolmen kuvan sarjoja, mutta näillä mennään vielä toistaiseksi. Tunnelmallista syksyn alkua, nautitaan luonnosta, kaikista luonnon antimista, ystävistä ja arjen pikku askareista, joista voi yllättäen löytää suurtakin iloa! 

Joki

Olen viettänyt lapsuuteni joen läheisyydessä. Se on pieni ja polveileva, välillä enemmän oja kuin joki, hurjan mutkikas ja paikoin niin matala, että sen voi vähävetisenä aikana ylittää pohjakiviä pitkin hyppelemällä. Siinä on paljon suvantoja ja muutenkin se on virtaukseltaan tasainen, sen vuolaampia kohtia tuskin voisi koskiksi kutsua, vaikka minulla onkin niin tapana tehdä.

Kuluneena kesänä palasin taas hetkeksi aikaa kuljeskelemaan tuon joen partailla ja kuljeskellessani mietiskelin hieman jokia noin yleensä. Vaikka joki on varsin pysyvä elementti maisemassa, se on samalla hämmäntyttävän muuttuva: sen täytyy jatkuvasti uudistua etsiessään uomaansa matkalla kohti suurta päämäärää, merta. Ei ihme, että elämää usein verrataan paitsi tiehen, myös jokeen. Aiemmin rupattelin joutsenista. Joutsenella on sekä kohtalokkaan Tuonelan virran asukin että puhtaan valkoisen pyhän linnun kasvot. Joetkin voivat olla paitsi pyhää elävää vettä, josta Juha Tapiokin laulaa kappaleessaan Yksi tie (Niin kirkas joki tien vierellä, joessa virtaa elämä. Sua kutsutaan tuon joen luo: tule, janosi pois juo.), myös synkkä Tuonelan virta, sen joutsenen asuinsija. Jännittävää.

Joen matkanteko on myös jännittävää. Muistan, kuinka minuun lapsena teki vaikutuksen Smetanan Moldau, kun äiti oli kertonut sen kuvaavan Tonavan matkaa! Oikein näin mielessäni uljaat metsät, jyhkeät vuoret, pauhaavat kosket ja solisevat pikku purot. En kuitenkaan liitä tähän linkkiä tuohon klassiseen teokseen, eiväthän seuraavat kuvatkaan ole Tonavalta, vaan paljon läheisemmältä pikku joelta. Tämän hetkisiin tunnelmiini ja kuvien kyytipojaksi sopinee paremmin seuraava, myös jo lapsuudessa tutuksi tullut kappale: http://www.youtube.com/watch?v=RCU8qmj839E

-------------------------------------------------------------

 

Joutsenista

Olen jo pitkään pitänyt joutsenta kohtalonlintunani. Siihen on useita syitä, mutta luulen etten ole ainut joutsenista haltioituva, liittyväthän ne usein suuriin alkuihin ja loppuihin: joutsenparvien muuttolento ja -laulu julistavat alkaneiksi sekä syksyn että kevään. Ehkä siksi jäähyväistöitä kutsutaankin joutsenlauluiksi. En ole suuremmin kiintynyt Yö-yhtyeen kappaleeseen, mutta moniin muihin joutsenlauluihin kylläkin, kuten Kulkuriin ja joutseneen. Myös ikivihreässä Mikkihiiri merihädässä -rallatuksessa Suomen joutsen käy Mikkiä auttamaan, liekö ollut puhe kansallislinnustamme vai venhosta?

Peruskouluaikoina luin läpi Kaari Utrion tuotantoa, muistan vieläkin taianomaisen loitsun "Vesilintu, vaskilintu, auta joutsen, jumalan lintu". Joutsen on mystinen ja koskettaa myös kotipaikka- ja pariuskollisuudellaan.

Eräänä heinäkuisena iltana kuljeskelin joutessani Mikonkarin rannoilla, kun silmiini osui joutsenpari kahden harmaauntuvaisen poikasensa kanssa. Ne olivat jo rantautuneet, mutta kun kahistelin paikalle ottivat äkkilähdön merelle ja uiskentelivat ruokailemassa niin kauan kuin olin lähettyvillä.

-------------------------------------------------------------

----------------------------------------------------------

Lopuksi lisään vielä linkin iki-ihanan Tapsan esittämään Kulkuriin ja joutseneen. Parempiakin versioita on kuultu, mutta tuskin koskaan sopivampaa spiikkausta kuin tässä. http://www.youtube.com/watch?v=-PDy8v8_z2g

Elämä on ihanaa, eikö olekin? Teidän;

Anna

Aluksi

Tämä on historiallinen hetki: ensimmisen blogini ensimmäinen (harjoitus)bloggaus.

Kuka lienetkin, toivotan Sinut tervetulleeksi jakamaan kappaleen matkaa kanssani.

Päädyin aloittamaan tätä blogia osin päiväkirjan ja luonnosvihon jatkeena, mutta olen iloinen, jos tekemäni huomiot kiinnostavat myös Sinua. Näin etukäteen ajattelen liikkuvani paljon luonnossa ja historian maailmassa, ne kun ovat sydäntäni lähellä. Kuvaan luontoa, ihmistä sekä ihmisen ja hänen aikaansaannostensa asemaa ajassa ja paikassa, lähinnä esteettisin pyrkimyksin. Kuvistani haluan sanoa, että pyrin niillä pääasiassa tunnelman välittämiseen, en niinkään kuvatekniseen taidokkuuteen. Toistaiseksi käytössäni on taiwanintuliaisina saatu casion (piraatti?) pokkari, 10,1MP, joka asettaa omat rajoituksensa ilmaisulleni...

Nyt syksy jo tekee tuloaan, ainakin pohjoisempaan Suomeen, jossa tällä hetkellä olen ja vietän kesän viimeistä lomapäivää. Sataa rankasti, tietenkin. Vietän aikaa itseni kanssa, vasta myöhemmin tapaan ystävää. Mikä oivallinen hetki blogin aloittamiseen! Ajattelin alkaa tunnelmilla kuluneesta kesästä.