Huomenna se taas on: Perjantai! Viikko meni nopeasti ja töissä on ollut kivaa, mutta odotan jo uutta viikonloppureissua Turkuun Pausku-siskon, Tatun ja koko mun jengin huudeille. Viime viikonloppuna minä sain syyspiristyskukkia ja kukkien tuoja paljon pisteitä. Kimpun gerberat, vaahteranlehdet, clinicin kylkiäismeikkipussi, kotihousuni ja Mari-Annan antama syysneule ovat keltaisia. You know how I feel.
-- tarinoita omalta tieltäni, toisinaan myös aikamatkoja --
torstai 9. lokakuuta 2014
tiistai 7. lokakuuta 2014
Hyvä munkki
Kävelin tietä pitkin kahden ystävän kanssa
- aurinko laski - tunsin melankolisen
piston itsessäni -
äkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi
Pysähdyin, nojasin kaidetta vasten,
kuolemanväsyneenä -
katselin loimottavia pilviä
jotka roikkuivat verenkarvaisina ja
miekan lailla sinimustan
vuonon ja kaupungin yllä -
Ystäväni loittonivat - seisoin siellä
vavisten kauhusta -
ja tunsin
kovaäänisen, päättymättömän huudon
puhkaisevan luonnon ympärilläni
Edvard Munch, 1892
Kävimme jokin aika sitten työporukan kanssa Didrichsenin taidemuseon Edvard Munch - Elämän tanssi -näyttelyssä.
Grafiikka iski öljyväritöitä lujempaa, oli ihan suoraa huutoa. Valkkasin kuviin romanttisimpia töitä, sama nainen tuntuu seikkailevan jokaisessa... Söpöä.
Näyttelytunnelmat tiivistävät oivasti viimeaikaiset kokemukset: Elämä. Tanssi. Huuto. Munkki. Töissä joku toi itseleipomiaan hillomunkkeja kahvihuoneeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)