Olen, veikkoset, ilman syytä
sopimattoman onnellinen.
Torin keskellä äsken juuri,
sen suihkukaivon luona,
ihan huomaamattani hymyilin
merenneidon kauneudelle.
(Eräs muumio silloin minuun
hyvin säälivästi katsoi.
Ja purjehti eteenpäin.)
Kadun varrella puhkeevat puihin
nuput, linnut ja lintujen äänet.
Ja Kappelin soitto soi.
Ja silmistä kaiken kansan
Paan kurkkii, nuori ja ahnas Paan.
Olen, veikkoset, ilman syytä,
sopimattoman onnellinen.
____________________________________
Oikeasti runo on nimeltään Esplanadin kevät, mutta se oli niin sopeva että käytän sen kesärunoksi. Kerron myöhemmin kuka sen on runoillut, nyt en muista.
Oma Esplanadin kesäni kuluu nopeaa tahtia ja voisinpa minäkin sanoa olevani onnellinen, enkä edes ilman syytä. Olen nauttinut työmatkoista läpi kauneimman kesähelsingin (kuljen todella merenneidon ohi päivittäin työmatkalla). Tykkään myös itse töistä, ne sujuvat joutuin ja kommelluksitta. Samoin nautinnollisia ovat olleet monet, monet vierailut sekä vieraan että emännän roolissa. Kunpa vuorokaudessa olisi enemmän tunteja ja viikossa päiviä ja harjoitteluni enemmän kuin kolme kuukautta pitkä, siitäkin on puolet jo kulunut! En vieläkään ole juuri ehtinyt tutustua kesäkämppiksiini... Yhteydenpito jo-ystäviin on mennyt edelle.
Koska lisätunteja päiviin tuskin liikenee aikain haltialta, nappaan toistaiseksi lisäaikaa öistä. Nukkua ehdin syssymmälläkin, sitten kun on hämärämpää.
Tänään tein ihan uuden jutun: kävin kokeilemassa säilämiekkailua! Tuntui haasteelliselta. Toki olen aloittelija, mutta luullakseni myös liian kilpailuhengetön ja epäagressiivinen lajiin. Jatkan silti. Hikikin voi olla iloinen asia, ihan uusi kokemus kaltaiselleni kaiken hiukankin verenmakusuussaurheilun suuntaan viittaavan välttelijälle.
Oma Esplanadin kesäni kuluu nopeaa tahtia ja voisinpa minäkin sanoa olevani onnellinen, enkä edes ilman syytä. Olen nauttinut työmatkoista läpi kauneimman kesähelsingin (kuljen todella merenneidon ohi päivittäin työmatkalla). Tykkään myös itse töistä, ne sujuvat joutuin ja kommelluksitta. Samoin nautinnollisia ovat olleet monet, monet vierailut sekä vieraan että emännän roolissa. Kunpa vuorokaudessa olisi enemmän tunteja ja viikossa päiviä ja harjoitteluni enemmän kuin kolme kuukautta pitkä, siitäkin on puolet jo kulunut! En vieläkään ole juuri ehtinyt tutustua kesäkämppiksiini... Yhteydenpito jo-ystäviin on mennyt edelle.
Koska lisätunteja päiviin tuskin liikenee aikain haltialta, nappaan toistaiseksi lisäaikaa öistä. Nukkua ehdin syssymmälläkin, sitten kun on hämärämpää.
Tänään tein ihan uuden jutun: kävin kokeilemassa säilämiekkailua! Tuntui haasteelliselta. Toki olen aloittelija, mutta luullakseni myös liian kilpailuhengetön ja epäagressiivinen lajiin. Jatkan silti. Hikikin voi olla iloinen asia, ihan uusi kokemus kaltaiselleni kaiken hiukankin verenmakusuussaurheilun suuntaan viittaavan välttelijälle.
Mikä ei kuulu joukkoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti