Patsastelua

Kööpenhaminassa kulutin yhden päivän kuljeskelemalla Ny Carlsberg Glyptotekissä. Salista saliin veistotaidetta, vanhaa ja uutta, sekä pieni talvipuutarha. Sinä päivänä unohdin ikäväkseni kameran hostellille... Ehkä hyvä niinkin, parempi jättää Glyptotekin ihmeet koettaviksi paikanpäällä. (Ja jollette millään jaksa odottaa Tanskan reissuun saakka, voi pieniä maistiaisia löytää kanssareissaajani Jijin blogista http://www.jijigallery.blogspot.com/. Siellä on pari minunkin ottamaani kuvaa.)

Glyptoteekin innoittamana kuvasin hieman muita kaupungin patsastelijoita, joukossa on eräs yllättäväkin kasvo. Ja tietysti mukana on hc-kamaa, Assistens Kirkegårdilla löysimme sattumalta Hans Christianin viimeisen leposijan.

Koskapa tuo oikea pieni merenneito oli kovin jalustaansa sidottu ja meihin turisteihin kyllästyneen näköinen, huomasin kaipaavani disneynäkökulmaa.  

http://www.youtube.com/watch?v=_pPUmv3U2XY Waltin versio on siinäkin mielessä kivempi, että lopussa prinsessa saa prinssinsä.

Herkkuja

Köpiksen tuliaiseni teille:

Ensiksikin tarvitaan teeastiasto, kas näin tarjoilen

teille siemauksen A.C Perch's Thehandelin parasta.

Tämä ei ehkä ole peritanskalainen herkku, mutta

tosi hyvää yhtäkaikki.

Matkaseurani Jijikin on herkku!

http://www.jijigallery.blogspot.com/

*Herkkua on siinä monenlaista*

*...monenlaista!*

Näkö- ja kuuloaistillista herkuttelua.

Tämän paikan naapurissa Store Vegassa tarjottiin

herkkuja kaikille aisteille:

http://www.youtube.com/watch?v=SDTZ7iX4vTQ

Kauneutta ja asuntounelmia

Tivolin Titanic näyttely oli kokonaisvaltaisen hieno:

helposti pureskeltava eikä liian siirappinen.

Herkullisia tuoksuja

ja näkymiä.

Sekä vielä yksi pyörä, ihan vain siksi että

Kööpenhaminassa niitä on kaikkialla.

Mukava olla kotona taas, mutta luulen että vielä seuraavallakin kerralla on luvassa Tanskan kuulumisia. Sitten siirryn epäilemättä talvisempiin tunnelmiin, antoisaa adventin aikaa kaikille!

Tilasta

 Pieni kuvatutkielma tilasta Kööpenhaminan reissun innoittamana,

olkaapa hyvät:





Toisinaan tilassa on paljon tyhjää, 

se antaa sijaa likkeelle.

Toisinaan tila on vakaa...

... ja sen pysyvät elementit synnyttävät mielikuvan

muuttumattomuudesta.

Usein tilan käyttö on ennalta suunniteltu.

(kyssebänken)

Mutta suunnitelmista huolimatta kukin ihminen

tekee tilastaan omansa.

Tila voi olla taianomainen.

Tila voi herättää aatoksia ja antaa aikaa

pysähtyä kuuntelemaan niitä.

Ympäröivä tila värittää elämää

ja voi innostaa kulkemaan eteenpäin,

kurkistamaan aina siihen seuraavaankin huoneeseen.

Joskus asiat ympärillämme yllättävät hassuudellaan

tai kauneudellaan.

Tila virittää tunnelman.

Tätä kaupunginosaa hallitseva elementti oli

kuuluisa kirkontorni.

Aluksi se oli uhkaavan tuntuinen,

mutta kiipeilijän rohkaistuttua lähempään

tarkasteluun varsin antoisa.

Aion tästälähin ottaa rohkeammin tilaa haltuun, sillä

Onkin jo marraskuu

Missä välissä syksy tänne saakka ehti? Sen kunniaksi pieni ote Muumilaakson marraskuusta:

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.

Minä olin kyllä ajatellut, että voisin sekä kerätä että lähteä. Voisikohan sellainen onnistua? Ehkä olen sittenkin pohjimmiltaan kerääjätyyppiä, keräilen ainakin muistoja juuri tuollaisista turvaamisen ja huolehtimisen hetkistä (alla pieniä maistiaisia talvivarastostani). Ovet aion kuitenkin jättää lukitsematta. Jos yrittää turhan pontevasti pitää myrskyt ulkona, voi käydä juurikin noin, että jää yksinään naureskelemaan. Sellainen lämpö käy äkkiä tukalaksi.

Vielä jonkin aikaa aion jatkaa tätä syyskeräilyn kautta, mutta jo nyt kääriydyn hetkeksi nauttimaan tähänastisista iloisista löydöksistä. Koetetaan kaikki kerätä niin paljon kuin suinkin! 

__________________________________________________________________