-- tarinoita omalta tieltäni, toisinaan myös aikamatkoja --



keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Heijastuksia

Kaamosta pelkää kuin kuolemaa
ei se kummene kitumalla
ei katoa kärsimällä
se on uneksittava läpi, uitava kuin
pieni kala kirkkaassa vedessä
seesteisestä suvannosta toiseen
ruohoisten rantojen
mielenrauhaan.
      Öisin
      kuu kulkee lautallaan ohitse
      tosiystävä
      hetken kanssani haaveksii
      ikuinen impressionisti
      ei pelkää mitään, saa
      unohtamaan todellisuuden.
Kirkkaassa vedessä pieni kala
minussa.

-Kerttu Kastelli-


Lainasin vaihteeksi kirjastosta Kerttu Kastellia. Palailen hänen runojensa pariin aina aika ajoin, joskus tuntuu, että hän tavallaan muistuttaa jostain minkä olen jo unohtanut. Hassua, usein hän näet kirjoittaa 1900-luvun alkupuolen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, mutta jokin tekstissä tuntuu tutulta. Ehkä se on vain sitä, että jo lapsena luin pikkusiskon häneltä lahjaksi saamaa runokirjaa. Ja runoilijanhan kuuluukin heijastella syvimpiä tuntoja, jotka ovat meille kaikille yhteisiä. Siitä tuttuus. Hiiteen meediot, tarvitsemme runoilijoita!















Näistä kuutamoisista tunnelmista kummittelen kohti pohjoista matkalaukku täynnä joulupaketteja. Seuraavan kerran päivitän juhlaisissa tunnelmissa! Kuun, tuon ikuisen impressionistin, hymyilyä toivottaa ystävänne

-Anna


sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Road 88


Joulukuun hämäristä mieli palasi yllättäen kesään ja kesän retkiin. Niistä yksi oli tuttuakin tutumpi matka mummolaan, road 88. Se on kesän parhaita juttuja.


Ajaa pitkää matkaa
hypätä järveen
syödä suoraa kasvimaalta
tavata suloisia serkkuja,
sukulaisia ja ystäviä
juoda iltateet hiljoksiin jutustellen.


Kuvien taustalle ja jottei nykyinen (ainakin Turun seudulla) kosteahko vuodenaika pääsisi unohtumaan: http://www.youtube.com/watch?v=DKbPUzhWeeI

_________________________________________________________________






























Kummityttäreni löysi melkein mustan orvokin.

____________________________________________________________


Toivon mukaan pääsen pian kiinni talveen, niin saan tännekin ajankohtaisempaa kuvamateriaalia. Kamerani ei vain ole parhaimmillaan hämärissä olosuhteissa... Onneksi aloitan kohta loman, sillä joulun parhaisiin asioihin kuuluvat muun muassa mummolareissut ja se, että saa

Ajaa pitkää matkaa
hypätä hankeen
syödä yöllä
tavata suloisia serkkuja,
sukulaisia ja ystäviä
juoda iltateet hiljoksiin jutustellen.

torstai 8. joulukuuta 2011

Juhlavuutta



Viime tiistaina itsenäinen Suomi täytti 94 vuotta. Itsenäisyyspäivän ja tänään vietettävän Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivän kunniaksi on suorastaan pakollista liittää tähän linkkin Finlandiaan.  http://www.youtube.com/watch?v=Fgwr3wrenkQ Ja siltä varalta, että olette jo kurkkuanne myöten täynnä finlandioita linkitän toisenkin hienon kappaleen, tosin myös paljon soitetun, Andante festivon.

 http://www.youtube.com/watch?v=7VRw9N9OlPo&feature=related






Juhlavan vakavan itsenäisyyspäivän vieton toinen puoli on kevyempi osuus Linnan juhlien ja tanssin muodossa. Tiistain tansseja seurasin television välityksellä, mutta tänään pääsen pistämään jalalla koreasti armaan ainejärjestöni pikkujouluissa! Siksipä kiiruhdan silittämään kellohamettani, kaivamaan korkokenkiä kaapin periltä ja miettimään, mitä tälle tukalle tekisi. Tunnelmaan virittäytymisen aloitan tällä kappaleella:


Aika velikultia.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Patsastelua



Kööpenhaminassa kulutin yhden päivän kuljeskelemalla Ny Carlsberg Glyptotekissä. Salista saliin veistotaidetta, vanhaa ja uutta, sekä pieni talvipuutarha. Sinä päivänä unohdin ikäväkseni kameran hostellille... Ehkä hyvä niinkin, parempi jättää Glyptotekin ihmeet koettaviksi paikanpäällä. (Ja jollette millään jaksa odottaa Tanskan reissuun saakka, voi pieniä maistiaisia löytää kanssareissaajani Jijin blogista http://www.jijigallery.blogspot.com/. Siellä on pari minunkin ottamaani kuvaa.)

Glyptoteekin innoittamana kuvasin hieman muita kaupungin patsastelijoita, joukossa on eräs yllättäväkin kasvo. Ja tietysti mukana on hc-kamaa, Assistens Kirkegårdilla löysimme sattumalta Hans Christianin viimeisen leposijan.




































Koskapa tuo oikea pieni merenneito oli kovin jalustaansa sidottu ja meihin turisteihin kyllästyneen näköinen, huomasin kaipaavani disneynäkökulmaa.  
http://www.youtube.com/watch?v=_pPUmv3U2XY Waltin versio on siinäkin mielessä kivempi, että lopussa prinsessa saa prinssinsä.



sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Herkkuja


Köpiksen tuliaiseni teille:

Ensiksikin tarvitaan teeastiasto, kas näin tarjoilen
teille siemauksen A.C Perch's Thehandelin parasta.

Tämä ei ehkä ole peritanskalainen herkku, mutta
tosi hyvää yhtäkaikki.




Matkaseurani Jijikin on herkku!


*Herkkua on siinä monenlaista*


*...monenlaista!*


Näkö- ja kuuloaistillista herkuttelua.


Tämän paikan naapurissa Store Vegassa tarjottiin
herkkuja kaikille aisteille:

Kauneutta ja asuntounelmia


Tivolin Titanic näyttely oli kokonaisvaltaisen hieno:
helposti pureskeltava eikä liian siirappinen.


Herkullisia tuoksuja


ja näkymiä.


Sekä vielä yksi pyörä, ihan vain siksi että
Kööpenhaminassa niitä on kaikkialla.


Mukava olla kotona taas, mutta luulen että vielä seuraavallakin kerralla on luvassa Tanskan kuulumisia. Sitten siirryn epäilemättä talvisempiin tunnelmiin, antoisaa adventin aikaa kaikille!



Tilasta

 Pieni kuvatutkielma tilasta Kööpenhaminan reissun innoittamana,
olkaapa hyvät:



Toisinaan tilassa on paljon tyhjää, 
se antaa sijaa likkeelle.

Toisinaan tila on vakaa...


... ja sen pysyvät elementit synnyttävät mielikuvan
muuttumattomuudesta.

Usein tilan käyttö on ennalta suunniteltu.
(kyssebänken)

Mutta suunnitelmista huolimatta kukin ihminen
tekee tilastaan omansa.

Tila voi olla taianomainen.


Tila voi herättää aatoksia ja antaa aikaa
pysähtyä kuuntelemaan niitä.

Ympäröivä tila värittää elämää


ja voi innostaa kulkemaan eteenpäin,


kurkistamaan aina siihen seuraavaankin huoneeseen.


Joskus asiat ympärillämme yllättävät hassuudellaan


tai kauneudellaan.


Tila virittää tunnelman.


Tätä kaupunginosaa hallitseva elementti oli
kuuluisa kirkontorni.

Aluksi se oli uhkaavan tuntuinen,


mutta kiipeilijän rohkaistuttua lähempään
tarkasteluun varsin antoisa.

Aion tästälähin ottaa rohkeammin tilaa haltuun, sillä