Oli mukava viikonloppu. Enimmäkseen olen puuhaillut itsekseni: laittanut kämppää kuntoon, hankkinut muistamisia kesän juhlijoille, laitellut ruokaa ja sen sellaista. Aamulla olin messussa, hetki sitten kotiuduin ihanan ex-kämppikseni Konstan vetämältä irrottelutanssitunnilta. Jee! Pitkästä aikaa liikuntaa ja kunnon venyttelyt päälle. Nyt on sopivan raukea olo lopetella tämä sunnuntai ja mennä varhain vällyjen väliin.
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin,
sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi.
Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu.
Uskollinen pokkarini sanoi sopimuksen irti viime kuussa, nyyh! Kamera on ollut ostoslistalla siitä lähtien, mutta havittelen nyt vähän aiempaa räpsyä tasokkaampaa vehjettä, enkä siksi ole vielä saanut ostosta aikaiseksi. Hintavertailut ovat käynnissä. En tähtää järjestelmäkameraan. Sellainen olisi hieno, mutta arvostan myös helppoutta. En kumminkaan opettelisi kaikkia hienouksia, joita oikealla järkkärillä voisi tehdä...
Elämä jatkuu kesäiseen malliin. Töissä on töitä, kotona on kämppiksiä ja vapaa-ajalla vierailuja. Viime viikonloppuna kävin elämäni ensimmäistä kertaa Porvoossa. Sinne puksuteltiin saaristoalus J.L. Runebergilla, jonka lounaslohikeitossa oli tuoretta tilliä, niin kuin pitääkin. Brunbergin suklaakauppaan oli pitkä jono, joten jätimme sen väliin. Onneksi kirkon kupeessa oli myös hurmaava pieni suklaakauppa, josta sai suussasulavia valkosuklaatryffeleitä! Istuimme tunnin joen rannalla tiputtelemassa pikkukiviä.
Materialistinen puoleni laulaa lambadaa, koska olen tehnyt niin kivoja pikku hankintoja: Emalisen saippuatelineen Helsingin kaupunginmuseolta, uutta hoitoainetta Lushilta (pusero tuoksuu vieläkin lushiselta kauppareissun jälkeen), Marimekon jakun kirppikseltä Porvoosta, kirsikoita eilen avatusta rannan vanhasta kauppahallista... Fuksian orkidean! Se on silmieni ilo. Pidän ehkä eniten valkoisista orkideoista, mutta koska Turun kotona on jo valkoisia, otin vähän väriä. Oho, tästä tulikin ostoslista...
Tänään sain postissa kaksi ihanaa kutsukorttia. Toisessa on vaaleansinisellä pohjalla lenteleviä pikku sudenkorentoja ja suloisen pikkupojan ilmeilevä naama. Toisessa oli kahvikerman värisellä helmiäispohjalla naisen ja miehen etunimet.
Koska kameraa ei ole, saatte tyytyä Saksan matkan rippeisiin.
Suomessa on ollut jo hyvän tovin niin kesäistä, etteivät kirsikat enää täälläkään kuki... Hyvä, nyt on kirsikoiden syömisen aika. Syreenit tuoksuvat vielä varjoisimmilla paikoilla. Katsotaan, olisiko jo ensi kerralla tarjota ajankohtaisempaa kuvamateriaalia. Nyt hipsterimusaa:
