Syysvaloa

 

 

 

 

 

Hyvästit kesälle

Viimeiset kesän toimet ja alkavan syksyn valmistelu ovat teettäneet töitä viime päivät. Kroppa pakottaa lepoon flunssalla, vaikka kaikesta alkavasta ei millään tahtoisi jättäytyä pois. Mutta täytynee jälleen noudattaa afrikkalaista sananlaskua: matkalla on välillä pysähdyttävä, jotta sielu ehtii mukaan. Vaikka syksy on mielestäni vuoden hienointa aikaa, haluan tässä päivityksessä vielä haikailla mennyttä kesää. Siirryn eteenpäin sitten seuraavalla kerralla. Kuvat ovat kesäkodistani ja sen lähistöltä, eipä muuta kuin Kruununhaka in my dreams.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 "TÄNNE"

SUVEN MENTYÄ

Jo luumupuiden oksat värittää

hedelmän punertuvan hehku vieno,

ja yli nurmettuneen mullan jää

omenan tuoksu iloinen ja hieno.

Mut suven jälkeen liian autuaan,

min kultaan vaivuin tajuttomiin asti,

nyt syksyyn havahduin niin haikeasti

kuin lapsi lämpimästä unestaan.

Jos suljen silmäni ja kuuntelen,

soi vielä linnunlaulu kultasuinen,

ja loistossansa tuomi toukokuinen

jäi sydämeeni, sinne juurtuen.

Mut kellastuu jo ruoho rinteen armaan,

ei tuudi tuuli kukkain purppuraa,

ja yli järven kylmenneen ja harmaan

etäältä kurkiparvi kiiruhtaa.

Vie auringosta polku pimeään.

Oi tiedän, tiedän, ettei pelko sovi,

mut täynnä tuskan aavistusta povi

ma talven synkkenenvät kasvot nään.

Nyt vielä nukun tähtihymyyn hienoon,

ja herään koivujeni huminaan,

vaan mitkä muistot mua varjookaan,

kun keväimessä nään kalliin tienoon?

Syyspilven alla kullanvaalean

lehahtaa jälleen kirkas päivä esiin,

ja kylmän-tuulisiin ja tummiin vesiin

taas taivas lainaa sinen loistavan.

Vie auringosta polku pimeään.

Mut värit hohtaa hajuhernemaassa

levossa, hellyydessä autuaassa,

ja kaikki kukkaniityt niissä nään.

Niin tajuamaton, niin ainokainen,

on ollut armo suven vaipuvan,

niin taivaan-läheinen sen hehku mainen,

sen jälkeen että käsin kurkoitan.

Suo viime sätees ruumiiseeni heikkoon,

suo sydämeeni paistaa hymys sun,

niin että lujin mielin talven peikkoon

ma katsoisin, mi usein voitti mun.

~Saima Harmaja~