Kauas pilvet karkaavat...

... pian minäkin. Enää pari viikkoa kesää ja töitä, sitten taas pikku muutto. Olen iloinen, koska pääsin peruutuspaikalta syksyksi samaan asuntolaan, jossa keväällä asuin. Turku saa vieläkin odottaa!

Elokuun värejä

Kajjaanin reissuihin kuuluu aina välttämättä myös r-collectionin tehtäänmyymälässä viivähtäminen. Tällä kertaa hankin uuden anorakin, sillä aiemmissani ei ole vetoketjua. Väri on kaiketi "luumu", mutta täytyy sanoa, että myös karviaiset rimmaavat takkiini. Mummolassa perkkasin marjoja ja istuin ruokapöydässä.

Väreissä alkaa olla jo syksyä ja sadetta.

Wanha Kerho

Kävin äidin ja mummon kanssa Kajjaanissa. Söimme Wanha Kerho -ravintolassa, johon ihastuin kovasti! Satavuotiaaseen kiinteistöön, vanhaan UPM:n kerhotaloon, on varmaankin ollut helppo luoda juuri toivottu tunnelma iäkkäillä huonekaluilla ja maalauksilla. Vähän mummolaa, mutta selkeästi edustustila. Edullinen lounasbuffetti sisälsi hyvää kotiruokaa, ruokailija sai istahtaa aterioimaan mieleiseensä kauniisti sisustetuista huoneista. Harmi että Kajjaani on minusta katsoen vähän kaukana, tämä olisi mahtava paikka esimerkiksi juhlien järjestämiseen!

 

Se patsas...

Jiji-ystävä oli tämän viikon kyläilemässä luonani. Oli mukava ja leppoinen loma, mutta nostan esiin viikon surkeimman sattumuksen: Törmäsimme Oulussa kansatieteenkeräilijä Samuli Paulaharjun (1875-1944) kunniaksi pystytettyyn muistomerkkiin. Kunnia on kyseenalainen, se patsas oli rumin mihin olen kuunaan törmännyt. Pahoittelut tästä mututuomiosta, ehkä syvempi tutustuminen teokseen muuttaisi mielikuviani. Kenties kuitenkin ymmärrätte. Harmillista, että tällainen patsasepäonni on osunut juuri Paulaharjun osalle. Hänen laajasta elämäntyöstään minulle tutuinta ovat Wanha Raahe -teokseen talletetut purjelaivakauden tunnelmat.

Ari Koch: Tuirasta Ruijan rannoille, 1995.

 

Couple of other random picks of my week:

Mitä muistomerkkeihin tulee, näköispatsaat ovat enemmän mieleeni. Ainakin ne ovat suht varma valinta. Välillä tylsähkö, mutta yleensä toimiva. Huuhdelkaa silmiänne sateisessa Madetojan puistossa. Jos sekään ei auta, ottakaa Birdy avuksi.